
En suinkaan koe olevani mikaan erityisen muodikas pukeutuja - varsinkaan toissa. Alani on konservatiivinen ja suurin osa ihmisista, joita esimerkiksi konferensseissa tapaan, on vanhempia herrasmiehia. Nama ovat kaksi paasyyta siihen, miksi en voisi kuvitella pukeutuvani kovinkaan erikoisesti tai huomiotaherattavasti missaan tyotilaisuudessa. Ei ole suinkaan mitaan saantoa etteiko erikoisesti tai uusimman nuodin mukaisesti saisi pukeutua, tunnen oloni vaan jotenkin paremmaksi kun pukeudun miten kuvittelen minun kuuluvan pukeutua roolini ja muiden odotusten mukaisesti. Kuitenkin yllaolevat asut ovat todella tylsia. Jotain uutta olisi keksittava!
Vaihdoin itseasiassa asua usempaankin kertaan konferenssin edetessa, mutten tietenkaan saanut niista kaikista tarahtamattomia tai muuten vaan normaaleja kuvia aikaiseksi. Minkas teet! No, yllaolevat kuvat antavat kuitenkin jotain viitetta milla linjalla sita on menty. Asujen parhaat osat ovat ehdottomasti kengat. Mustan mekon kanssa on lila vyo ja MiuMiun tummanlilat korkkarit. Rusekasavyisen asun kanssa on ihanat ruskeat Fendin avokkaat.
Skippasin viela pari konferenssisessiota ohjelman edetessa ja olin yhtena iltapaivana jo innolla kirmaamassa uima-altaalle aurinkoa ottamaan kunnes tajusin etten voi palata toimistolle ruskettuneena. :) Joten teinkin sitten tunnollisesti toita huoneeni varjoisalta parvekkeelta lahettaen kaihoisia katseita palmujen takana haamottavalle allasalueelle. Minka ihmeen takia konferensseja jarjestetaan tallaisissa unelmalomakohteissa? Kaikki pitaisi jarjestaa vaan jossain Alaskassa niin ihmiset pystyisivat keskittymaan itse asiaan. Huoh.

