Eikos olekin Sunnuntai ihan hauska paiva!? Ainakin talla tavalla kun on ollut pitka viikonloppu ja ollaan lomailtu torstaista asti!
Meni ihanasti siis tama Kiitospaiva, oli rentoa mukavaa ja hiljaista, ei yhtaan mitaan ohjelmaa, vaan oleskelua. Lahdimme siis torstaina aamulla matkaan, poikkesimme maan parhaassa leipomossa hakemassa syntymapaivakakun poikaystavan siskolle, juustokakun jalkiruuaksi ja viela samplyloita ruuan kanssa tarjottavaksi. Normaalisti kahden tunnin ajomatkaan meni hiukan kauemmin, silla emme todellakaan olleet ainoita jotka olivat ajamassa Kiitospaivan aterialle johonkin suuntaan. Onneksi emme joutuneet seisomaan ruuhkassa kovin pitkaan! Poikaystavan siskon luo paastyamme siella odotti meita mimosat ja pienia naposetltavia ennen paivallista. Samalla jo katselimme Kiitospaiva jalkapallopeleja.
Kun kattaukset saatin valmiiksi ja ruuat lampimiksi ja aloimme syomaan Kiitospaivan ateriaa. Aluksi soimme ihanaa kurpitsakeittoa (oli niin hyvaa etta pyysin reseptin ja heti kun ehdin sita tekemaan jaan reseptin teidankin kanssanne!) ja sitten jatkoimme perinteisilla kiitospaivan ruuilla, eli kalkkunaa, stuffingia (siis mitas se sitten suomeksi olisi se mosso jota sinne kalkkunan sisaan laitetaan?), kastiketta, karpaloita, sweet potatoes ja viela ihanaa Brussels Sprouts - pekoni sekoitusta. Hiukan hakusessa nama kaikki termit suomeksi, antakaa anteeksi!
Pienen levahdystauon jalkeen jatkoimme jalkiruuilla. Eli lauloimme onnittelulaulun paivansankarille, ja soimme suklaista synttarikakkua, juustokakkua, kirskikkapiirakkaa ja omenapiirakkaa. Eipa siina taman kaiken ahtamisen jalkeen paljon energiaa enaa ollutkaan jaljella joten katselimme vaan telkkaria ja juttelime ja taisimme kaikki olla untenmailla yhdeksaan mennessa.
No, perjantaina olimme reippaita ja menimme poikaysvani ja hanen siskonsa kanssa spinning-tunnille laheiselle kuntosalille heti aamusta. Loppupaiva oli rentoilua, lueskelua, poikaystavani yksivuotiaan siskontyton kanssa leikkimista ja totta kai jalleen syomista. Palasimme kotikulmille lauantaina ja hengasimme ihan vaan kotona seka katsoimme Sooloilua -leffan DVD:lta. Minulla on tapana aina Suomessa kaydessa ostaa joku suomalainen DVD, aina siis englantilaisilla teksteilla niin etta saamme poikaystavan kanssa katsoa. Emme kovin paljoa innostuneet tuosta Sooloilua -leffasta, mutta meni nyt paremman puutteessa. Paras tyyppi koko leffassa oli mielestani yksi mies naisen tyopaikalla joka aina sanoi "ala vaan ala mulle avautumaan".
Tanaan olen ollut jo reipas ja kavin heti aamusta spinning-tunnilla, sitten menimme ruokaostoksille, nyt tulin hetkeksi kotiin ennen kuin lahden kaymaan parissa vaatekaupassa. Sitten taytyykin taas pyykata ja pakata silla huomenna lahden taas tyomatkalle pariksi paivaksi. Ehkapa laitan juttua sielta, vaikken minnekaan palmujen keskelle menekaan enka suinkaan ehdi kasvohoitoihinkaan niin kuin viimeksi.
